Puheita

Kutakin kohdastansa (Ylioppilasjuhla 5.12.2012)

Arvoisat abiturientit ja teidän läheisenne, hyvä oman talon väki

95 vuotta sitten, 6. joulukuuta 1917, Suomen eduskunta hyväksyi äänin 100-88 senaatin 4. joulukuuta antaman esityksen Suomen julistautumisesta itsenäiseksi Venäjästä. Esityksessä todetaan:
”Suomen kansa tuntee syvästi, ettei se voi täyttää kansallista ja yleisinhimillistä tehtäväänsä muuten kuin täysin vapaana. Vuosisatainen vapaudenkaipuumme on nyt toteutettava; Suomen kansan on astuttava muiden maailman kansojen rinnalle itsenäisenä kansakuntana.”

Senaatin esitys päättyy kaikille suomalaisille osoitettuun kehotukseen: ”Samalla kuin Hallitus on tahtonut saattaa nämä sanat kaikkien Suomen kansalaisten tietoon, kääntyy Hallitus kansalaisten, sekä yksityisten että viranomaisten puoleen, hartaasti kehoittaen kutakin kohdastansa, järkähtämättömästi noudattamalla järjestystä ja täyttämällä isänmaallisen velvollisuutensa, ponnistamaan kaikki voimansa kansakunnan yhteisen päämäärän saavuttamiseksi tänä ajankohtana, jota tärkeämpää ja ratkaisevampaa ei tähän asti ole Suomen kansan elämässä ollut.”

Itsenäisyytemme juhlavuoden kunniaksi nostan tähän juhlahetkeemme kolme asiaa tuosta itsenäisyysjulistuksen loppukehotuksesta. Ne ovat – suorina lainauksina toistettuina – ”tänä ajankohtana, jota tärkeämpää ja ratkaisevampaa ei tähän asti ole ollut”, ”täyttämällä isänmaallisen velvollisuutensa” ja ”kutakin kohdastansa”.

Ajatus juuri tästä historian hetkestä kaikista tärkeimpänä ja ratkaisevimpana ajan hetkenä on kaikessa mahtipontisuudessaan oivaltava ja pohtimisen arvoinen. Suuria ihmisjoukkoja ja kokonaisia kansakuntia koskevien vaikeiden ratkaisujen yhteydessä, kuten Suomen itsenäisyydestä päätettäessä, ajankohdan ainutlaatuisuuden korostaminen tuntuu perustellulta ja järkevältä. On kohtalaisen vaivatonta eläytyä senaatin jäsenten asemaan syksyllä 1917 ja ymmärtää sen hetken erityinen merkitys heidän kokemusmaailmassaan.

Yhtä lailla voin kuvitella, että Oulun keskikoulun kannatusyhdistyksen jäsenet kokivat pienemmässä mittakaavassa jotain samaa, kun he 55 vuotta sitten jättivät anomuksen uuden 5-luokkaisen yksityisen keskikoulun perustamisesta Ouluun Laanilan kaupunginosaan. Tuona tärkeänä historiallisena hetkenä, syksyllä 1957, Laanilan koulu aloitti toimintansa ja 1960-luvun alussa alkoi tämä koulurakennus rakentua.
Juuri nyt on tärkein ja ratkaisevin ajankohta. Voisiko tällaiselle näkökulmalle olla ihan arkista käyttöä meidän itse kunkin elämässämme?

Jokainen meistä pystyy todennäköisesti nimeämään valintoja ja ratkaisuja, jotka ovat tuntuneet jo niitä tehtäessä tavanomaista tärkeämmiltä. Ne ovat olleet oman elämän käännekohtia. Ylioppilasjuhlassa mieleen saattaa nousta opiskelun ja oppimisen polun risteyksiä, kouluvalintoja, kurssivalintoja, epäonnistumisen ja onnistumisen kokemuksia, havahtumisen hetkiä tai tilanteita, joissa joku antoi palautteen, joka piirtyi syvälle sisimpään.

Mutta, voisiko ajankohdan ainutlaatuisen ja merkityksellisyyden korostamisen ulottaa koskemaan kaikkia hetkiä ja tilanteita? Jokaista päivää, jokaista oppituntia ja vapaahetkeä, jokaista arkista askaretta ja juhlaa? Ainakin siitä näkökulmasta se olisi perusteltua, että loppujen lopuksihan meillä on varmasti vain tämä ainutkertainen hetki. Taakse jääneellä on oma merkityksensä ja sitä ja siellä tehtyjä ratkaisuja voimme toki arvioida. Mutta on täysin mahdollista, että kaikista merkityksellisimmät sanat – myös tulevaisuuden kannalta – sanotaan tässä ja nyt ja kaikista merkityksellisimmät teot tehdään tässä ja nyt. ”Tänä ajankohtana, jota tärkeämpää ja ratkaisevampaa ei tähän asti ole ollut”.

Hyvät kuulijat

Toinen poimintani Suomen itsenäisyysjulistuksesta puhuu isänmaallisesta velvollisuudesta ja sen täyttämisestä. Mitä se voisi tarkoittaa meille tässä ainutkertaisessa historiallisessa tilanteessa?
Velvollisuuksista ei ole niin mukavaa ja muodikasta puhua kuin oikeuksista. Kuitenkin nämä kaksi asiaa kuuluvat yhteen ja toista ei ole ilman toista. Tämä oikeuksien ja velvollisuuksien yhteys paljastuu jopa YK:n ihmisoikeuksien julistuksen 1. artiklassa, jossa todetaan perusoikeus ”Ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan” ja samalla velvoitetaan: ”heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä”.

Kun velvollisuudet ja oikeudet ovat sopivasti tasapainossa, yhteiskunta toimii ja yksilön odotukset täyttyvät. Esimerkiksi sopinee lukiolaki, joka määrittelee sekä velvollisuuksia että oikeuksia niin teille opiskelijoille kuin meille opettajillekin. Opiskelijan isänmaallisiin velvollisuuksiin kuuluvat opetukseen osallistuminen, tehtävien tunnollinen suorittaminen ja asiallinen käyttäytyminen. Näin lukiolaissa todetaan.

Vastaavasti opiskelijan oikeuksina mainitaan oikeus vapaasti hakeutua haluamaansa lukioon, oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön, oikeus saada opetussuunnitelman mukaista opetusta ja opinto-ohjausta sekä oikeus saada tieto arviointiperusteista ja niiden soveltamisesta kunkin opiskelijan kohdalla.
Jokainen ymmärtää, että opiskelijan oikeus, sinun oikeutesi, saada opetussuunnitelman mukaista opetusta vaarantuu, jos jätät täyttämättä velvollisuutesi osallistua opetukseen. Samoin oikeutesi turvalliseen opiskeluympäristöön jää toteutumatta, jos käyttäydyt epäasiallisesti ja häiritsevästi ja estät näin opiskelun esteettömän sujumisen.

Tärkeää on myös huomata, että toisten oikeuksien toteutuminen riippuu siitä, huolehdinko minä omat isänmaalliset velvollisuuteni. Jos minä opettajana en perehdy oman oppiaineeni opetussuunnitelman sisältöihin ja tavoitteisiin tai sivuutan ne tarkoituksellisesti omilla kursseillani, opiskelijan oikeus opetussuunnitelman mukaiseen opetukseen jää kuolleeksi kirjaimeksi. Yhden oikeutta vastaa toisen velvollisuus.

Teidän opiskelijoiden oikeuksien ja koulun ja meidän opettajien velvollisuuksien laajempi kehys avautuu YK:n ihmisoikeuksien julistuksen 26. artiklasta. Siinä todetaan, että jokaisella on oikeus saada opetusta ja täsmennetään, että opetuksen on pyrittävä ihmisen persoonallisuuden täyteen kehittämiseen. Sen tulee edistää ymmärtämystä, suvaitsevaisuutta ja ystävyyttä kaikkien kansakuntien ja kaikkien rotu- ja uskontoryhmien kesken.

Arvoisat abiturientit

Toivon, että yhteiset vuotemme ja noin 75 kurssin urakka on tarjonnut teille hyviä ja mukavalla tavalla unohtumattomia, tärkeitä hetkiä. Toivon, että me Laanilan lukion henkilökunta olemme osanneet huolehtia omista velvollisuuksistamme siten, että teillä on ollut täällä turvallinen ympäristö oppia, kasvaa omaksi itseksenne ja suvaitsevaisiksi, rauhantahtoisiksi kansalaisiksi.

Toivon edelleen, että lukiovuodet ovat kasvattaneet teitä myös velvollisuuksien ja oikeuksien keskinäisen riippuvuuden ymmärtämiseen. Te olette nykyiseen ikäänne ja tähän juhlaan mennessä päässeet jo hyvään vauhtiin isänmaallisten velvollisuuksienne saralla. Oppivelvollisuutenne olette täyttäneet jo vuosia sitten ja nyt täyttyy – rohkenisinko sanoa – moraalinen velvollisuutenne suoriutua 2. asteen opinnoista. Luotan vakaasti, että jokainen teistä löytää enemmin tai myöhemmin oman paikkansa jatko-opinnoissa ja työelämässä.

Kolmanneksi palaan vielä Suomen itsenäisyysjulistuksen kehotussanoihin ”kutakin kohdastansa”. Tuo sanapari oikeastaan kiteyttää, mistä isänmaallisen velvollisuuden täyttämisessä juuri tänä tärkeimpänä ja ratkaisevimpana ajankohtana on kysymys.

Kun reilu tuhat suomalaista tänä syksynä valitsi 95:nen itsenäisyytemme aikaisen tapahtuman joukosta 15 tärkeintä merkkipaalua, listalle nousi mm. seuraavat: Vuoden 1918 torpparilaki, hallitusmuodon 1919 päätös, että ylin valtiovalta kuuluu kansalle, jota edustaa eduskunta, ensimmäisen neuvolan avaaminen 1922, Tali-Ihantalan torjuntavoitto jatkosodassa kesällä 1944, Suomen YK-jäsenyys1955 ja EU-jäsenyys 1995.

Mitä me löydämme, kun kuorimme pintavaahdon pois näistä historiamme merkkipaaluiksi äänestetyistä tapahtumista ja päätöksistä? Ajattelen, että löydämme naisia ja miehiä, joiden ensisijainen motiivi on ollut hoitaa kulloisessakin hetkessä rehellisesti ja tunnollisesti omat hommansa, kukin kohdastansa. Omasta tärkeästä paikastaan käsin he ovat tulleet kantaneeksi vastuunsa myös toisten ja kansakunnan hyvinvoinnista.

Siinä sitä on työnäkyä ja elämän tarkoitusta meille jokaiselle. Ei elämän tarvitse olla tämän monimutkaisempaa. Jokainen hetki on tärkeä merkkipaalu. Kun itse kukin hoidamme meille uskotut tehtävät mahdollisimman hyvin, kukin kohdastamme, täytämme samalla isänmaalliset velvollisuutemme ja annamme arvon tälle ainutkertaiselle hetkelle, koko elämälle, itsellemme, toisille ihmisille ja kaikkien hyville oikeuksille.

Timo Kärkkäinen

Leiviskästäni tilin teen (Ylioppilasjuhla 2.6.2012)

Tarina kertoo isännästä, joka ulkomaille muuttaessaan uskoi omaisuutensa palvelijoittensa hoitoon. Yhdelle palvelijalle hän antoi viisi talenttia, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, kullekin kykyjensä mukaan. Viisi ja kaksi talenttia saaneet kävivät niillä kauppaa ja kaksinkertaistivat saamansa omaisuuden. Yhden talentin saanut palvelija hautasi talenttinsa maahan.

Pitkän ajan kuluttua isäntä palasi ja vaati palvelijoiltansa tilitykset. Hän kehui palvelijoita, jotka olivat käyneet talenteillaan kauppaa ja moitti palvelijaa, joka palautti maahan kaivamansa talentin.

Arvoisat abiturientit, hyvä juhlayleisö ja oman talon väki

On jälleen se aika vuodesta, jolloin te opiskelijat ja me opettajat teemme tiliä kuluneesta lukuvuodesta ja kauempaakin. Miten olemme käyttäneet talenttimme eli lahjakkuutemme, lahjamme, kykymme ja taitomme? Näinhän me talentin nykyään ymmärrämme.

Alun perin talentti eli leiviskä oli painoyksikkö, sittemmin sitä käytettiin rahayksikkönä. Tuossa pari tuhatta vuotta vanhassa kertomuksessa yhden talentin saanut palvelija sai hoitoonsa omaisuuden, joka vastasi työmiehen yli 16 vuoden palkkaa. Melkoinen talentti.

Kuuluisa suomalainen kirjailija Eino Leino oli, tulevat ylioppilaat, suurin piirtein teidän ikäisenne, kaksikymmenvuotias, kun hänen kaksiosainen runoteoksensa Sata ja yksi laulua julkaistiin vuonna 1898. Teoksen ensimmäisestä osasta löytyy runo Hymyilevä Apollo, joka kuuluu erottamattomasti monen suomalaisen uuden vuoden juhlintaan ja muihinkin elämän taitekohtiin kuten ylioppilasjuhliin.

Hymyilevässä Apollossa runoilija Tuonen virtojen partaalta palattuaan seisoo tilin tehneenä miehenä rannalla elämän ja uskoo hymyn ja lemmen voimaan. Runon loppusäkeet paljastavat, että Leino tunsi kertomuksen palvelijoista ja leivisköistä. Nuo loppusäkeet ovat tulleet tutuksi Oskar Merikannon säveltämänä lauluna Oi, kiitos sa Luojani armollinen.

Duetto (Oi, kiitos sa Luojani armollinen)

Leiviskästäni eli talentistani tilin teen.

Hyvät kuulijat

Tähän tilinteon hetkeen haluan nostaa Hymyilevästä Apollosta tuon kiitollisuutta uhkuvan laulun lisäksi kaksi asiaa, kaksi lahjaa, jotka molemmat ovat meidän jokaisen ulottuvilla. Niiden suhteen voimme peilata, miten olemme talenttimme hoitaneet. Nuo lahjat ovat työ ja sovinnollisuus.

Ensiksi työstä ja työn onnesta. Leino kirjoittaa:

Sun mieles jos kääntyvi murheisaks
elon pitkillä pientaroilla,
niin aitaa sarka ja aitaa kaks
ja onnes sa löydät noilla.
Ja maailma kuinka se muuttuukin,
käy elosi päivään tai pilvihin,
niin yksi, yksi on varma ain:
työn onni on oikea vain.

Miten virkistävä näkökulma! Etsiä, havaita ja löytää oikea onni arkisesta aherruksesta, läksyistä, kokeisiin lukemisesta, oppituntien valmistelusta ja pitämisestä, kokeiden korjaamisesta, tieto- ja viestintäteknologian opettelusta, kurssitarjottimen laadinnasta, kokouksista ja niihin valmistautumisesta. Ja mikä sen palkitsevampaa, kuin päätyä joskus flow-kokemukseen siinä tuttuakin tutummassa leipätyössä – vaikkapa uutukainen iPad sylissään.

Suhtautumisemme omaan talenttiimme ja sen näkyväksi tuleminen mitataan selkeimmin juuri elämämme tavallisissa askareissa ja valinnoissa, pitäisikö sanoa normihommissa. Talenttiin kykynä ja taitona ja sen vastuulliseen hoitamiseen on alun perin liittynyt ajatus, että talentilla on käytävä kauppaa. Sitä on harjoitettava ja käytettävä. Jos erehdymme luulemaan, että talentti sinänsä avaa tien hyvään elämään, tulemme haudanneeksi talenttimme maahan.

Arvoisat tulevat ylioppilaat. Lukion päättötodistus ja ylioppilastutkintotodistus ovat palkinto vuosien työstä. Yhdeltäkään teistä Laanilan lukio ei ole mennyt lukematta läpi – toinen teistä on ollut toista ahkerampi. Elämän laki on sekin, että toinen teistä on joutunut ponnistelemaan enemmän kuin toinen saavuttaakseen tietyn osaamisen tason.

Kun nyt lähdette talentteinenne uudelle etapille, annan kaksi ilmaista sijoitusvihjettä: Tärkeää on olla rehellinen itselle ja pikavoittojen sijasta kannattaa nähdä vaivaa ja tavoitella pitkäaikaisia sijoituskohteita. Koskaan ei ole liian myöhäistä alkaa käyttää talenttiaan ja löytää itsestään uusia ulottuvuuksia. Koskaan ei ole liian myöhäistä rohkaistua astumaan oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Koskaan ei ole liian myöhäistä oivaltaa, että ihmisen jaloin päämäärä on jatkuva henkinen kasvu.

Laanilan koulussa täyttyy 55. työvuosi. Oikeastaan vähän huimaa, kun ajattelen, millainen talenttien runsaus näihin vuosiin sisältyy. Tämänhetkistä opettaja- ja henkilökuntaa ajatellen olen erityisen ylpeä ja kiitollinen teidän sitoutuneesta ja avoimesta asenteestanne työhönne ja sen osana koulun kehittämiseen. Joka vuosi jokin upea uusi idea lähtee kiitoon kuin kirkkoveneemme toissapäiväisessä voitokkaassa soudussa Oulujoella.

Se talo, min portilla kilpi on:
”Tässä talossa tehdään työtä”
Se talo on pyhä ja pelvoton
ja pelkää ei se yötä.
Työs olkoon se suurta tai pientä vaan,
kun vaan se työtä on oikeaa
ja kun sitä palkan et tähden tee!
Työ riemulla palkitsee.

Toiseksi sovinnollisuudesta. Eino Leinon Hymyilevä Apollo on vahvaa puhetta suvaitsevaisuuden puolesta. Runoilija pyytää itselleen kultaisia kieliä, jotta voisi soittaa sovinnon laulua:

Oi, onnellinen, joka herättää
niitä voimia hyviä voisi!
Oi, ihmiset toistanne ymmärtäkää,
niin ette niin kovat oisi!
Miks emme me kaikki yhtyä vois?
Ja yksi jos murtuis, muut tukena ois.
Oi, ihmiset toistanne suvaitkaa!
Niin suuri, suuri on maa.

Leinon suvaitsevaisuusjulistus kysyy meiltä sekä yksilöinä että yhteisöinä, miten olemme kohdelleet toisiamme. Tuskin kenelläkään meistä on aihetta tuudittautua tässä asiassa itsetyytyväisyyteen. Olen kuitenkin iloinnut siitä, että meillä on ollut yhteinen pyrkimys herättää ja vahvistaa toinen toisemme kunnioittamista ja positiivista huomioimista koko kouluyhteisössämme.

Sovinnollisuus ja suvaitsevaisuus alkavat läheltä ja kurottavat kauas. Meille on viime vuosina avautunut portteja kestävän kehityksen tielle. Lieneekö niin, että ekologisen ja sosiaalisen kestävän kehityksen edistäminen on meille uskottu talentti ymmärtää ja suvaita toisiamme, soittaa sovinnon laulua lähellä ja kaukana.

Laanilan lukio on ollut jo useamman vuoden Vihreä lippu –koulu. Meneillään oleva Comenius-hankkeemme liittyy sekin kestävään kehitykseen. ”Eco-responsible? Yes, we can” –hanke vei opiskelijoitamme ja opettajiamme Belgiaan ja Romaniaan. Ensi lukuvuoden kohdemaat ovat Portugali ja Kreikka. Hanke huipentuu huhtikuussa 2013 täällä meillä Oulussa, kun saamme vieraaksemme näiden neljän maan edustajat.

Kansainvälisyys ja erilaisten kulttuurien kohtaaminen on toteutunut koulussamme myös muilla tavoin. Opintomatkat Roomaan ja Lontooseen, Oulun yliopiston kansainvälisten opiskelijoiden vierailut oppitunneillamme sekä kummiopiskelijat Svenska Privatskolanista ovat monipuolistaneet ja rikastuttaneet arkeamme ja käsitystämme maailmasta.

Sosiaalisen kestävän kehityksen saralla neuvottelimme talven aikana yhteistyöstä Oulun Diakonissalaitoksen ja Oulun Diakoniaopiston kanssa. Tämän seurauksena opiskelijoillemme tarjoutuu ensi lukuvuodesta alkaen mahdollisuus jopa kymmenen kurssin laajuisiin vapaaehtoistyön opintoihin kotimaassa ja ulkomailla. Osallistumisemme Liikuta minua –vapaaehtoistyötapahtumaan pari viikkoa sitten havainnollisti, miten monenlaista vapaaehtoistyötä löytyy läheltä ja miten innokkaita nuoret ovat lähtemään mukaan tällaiseen toimintaan.

Tunnustuksena monipuolisesta kansainvälisestä toiminnastamme ja pyrkimyksestämme valmistaa opiskelijoitamme kohtamaan menestyksekkäästi monimutkaistuvan maailman haasteet Laanilan lukiolle myönnettiin huhtikuussa maailmanlaajuisen Unesco-kouluverkoston certifikaatti. Näin työmme sovinnollisuuden, suvaitsevaisuuden ja toinen toisemme ymmärtämisen hyväksi sai merkittävän huomionosoituksen. Olen vakuuttunut, että myös teissä nyt ylioppilaiksi valmistuvissa löytyy talenttia sovinnollisuuden ja suvaitsevaisuuden lähettiläiksi, missä ikinä kuljettekin. Antakaa tämän talentin tulla näkyväksi.

Hyvät kuulijat

Lukion päättäminen ja ylioppilastutkinnon suorittaminen on monella tapaa iloinen tilinteon hetki. Valkolakki ja todistukset, jotka te abiturientit kohta saatte, kertovat monta tarinaa kolmesta lukiovuodesta ja koko eletystä elämästä. Toivon, että noissa tarinoissa kuuluu kiitollisuus.

Lämmin kiitos kaikille opiskelijoille, opettajille ja muulle henkilökunnalle lukuvuoden työstä. Haluan vielä erikseen kiittää oppilaskunnan hallituksen jäseniä sekä Vihreä lippu –raatiin ja vuosikirja Klaanin tekemiseen osallistuneita opiskelijoita työstänne yhteiseksi hyväksi. Kun on tehnyt talentillaan kauppaa, yrittänyt parhaansa ja toiminut yhteiseksi hyväksi, voi lähteä iloisin mielin kesäloman viettoon.

Kiitos myös kaikille yhteistyökumppaneille, jotka olette mahdollistaneet keskittymisemme perustehtäväämme. Kiitos stipendien lahjoittajille ja kiitos teille vanhemmat hyvästä yhteistyöstä opiskelijoidemme parhaaksi. Toivon, että kerrotte Laanilan lukiosta hyviä terveisiä kaikkialla, missä liikutte.

Hyvät ystävät

Eino Leinon Hymyilevä Apollo on kuljettanut meitä kiitollisuuden, työn onnen ja sovinnollisuuden maisemissa. Kaikessa tässä runon väkevänä pohjavirtana kulkee hymyn, lemmen ja lähimmäisenrakkauden sanoma, voima ja merkitys. Tämä on myös nyt valmistuvan ikäluokan perintö Laanilan lukiolle: Rakkauden Laanila.

Rakkaus jos mikä on talentti, jota ei sovi haudata maahan. Rakkaus, suurin kaikista lahjoista, saatelkoon meidät tästä päivästä tulevaisuuteen. Leinon sanoin:

On monta uskoa päällä maan
ja toinen toista kiittää,
mut laulajalla yks usko on vaan
ja hälle se saapi riittää:
Min verran meissä on lempeä,
sen verran meissä on ijäistä
ja sen verran meistä myös jälelle jää,
kun päättyvi päivä tää.

Timo Kärkkäinen

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s