OSAAN – KELPAAN – USKALLAN – ONNISTUN – Nuoruuden panikointia ja vanhoja tansseja

Noilla otsikon neljällä sanalla olen tsempannut itseäni usein jännittävissä tilanteissa. Uskon myönteisen puheen voimaan ja koen, että sanat auttavat, jos epäusko valtaa mielen.
Olin nuorena kova jännittämään esiintymistilanteita, erityisesti puhumista yleisölle. Esitelmiä pitäessä sanat aluksi katkeilivat ja pahinta oli, kun lukion kakkosella pitäessäni vaativaa äidinkielen esitelmää, alkoivat polveni kirjaimellisesti – kuten sanonta kuuluu – ”lyödä loukkua”. Jouduin pitämään esitelmäni loppuun istuen. Se meni lopulta hyvin, mutta muistan tuon kokemuksen loppuelämäni.

Äidinkielen opettajaani se ei kuitenkaan näyttänyt jääneen kaivelemaan, koska hän ylioppilaskeväänäni pyysi minua pitämään yo-juhliemme ylioppilaan puheenvuoron. Vieläkin jaksaa ällistyttää, kuinka ison riskin opettaja uskalsi ottaa pyytäessään minulta tuota puhetta. Opettaja uskoi minuun kuin vuoreen ja vaikka silloin en kyennytkään ottamaan tehtävää vastaan, vahvisti opettajan luottamus itsetuntoani tulevia esiintymisiä varten.

Opetustyössäni olen tänäkin lukuvuonna kuullut muutamaan otteeseen oppilaan sanovan: ”En osaa tätä”. Olen todennut noissa tilanteissa: ”Ei haittaa, sillä koulu on sitä varten, että täällä opetellaan ja opitaan ja, että itselleen kannattaa puhua mieluummin myönteisesti kuin kielteisesti esim. sanoin ”minä opin”, ”minä haluan oppia”.

Tästä oppimisesta ja halusta oppia saimme hyvän näytön viime perjantaina, vanhojen päivänä. Jollen vihaisi sanaa ”huikea”, kuvailisin oppimisen tulosta tuolla termillä. Opiskelijat olivat niin motivoituneita ja sitoutuneita tanssiaskelten harjoitteluun, että lopputulosta oli perjantaina mukava katsella. Erityisesti poikien suorituksia on syytä ihailla, sillä monet heistä lähtivät lähes täysin nollapisteestä tanssiaskelten harjoitteluun. Tänä vuonna tosin oli muutamia poikia mukana vanhojen tansseissa toistamiseen. Heidän osaltaan sanonta ”harjoitus tekee mestarin”, osoittautui todeksi; kaikki pikku asiatkin olivat hallussa ja tanssiin pystyttiin myös eläytymään – eräät jopa hymyssä suin.

Varmasti useimpia tanssijoita jännitti esiintyä koko koulun ja kotiväen edessä, ja Ouluhallissa tuhansien ihmisten edessä, mutta kaikki meni hienosti. Tahdonkin tässä vielä kiittää kaikkia ihania tanssijoita. Teitä oli ilo opettaa! Kiitos myös rohkeille juontajille, Pinjalle ja Roosalle, jotka otitte haasteen vastaan ja suoriuduitte siitä mainiosti!

Palatakseni vielä tuohon nuoruuteni paniikkitilanteeseen, uskon sen juontaneen juurensa paitsi nuoruuteen kuuluvasta epävarmuudesta, myös vaativasta kotikasvatuksesta. Kovan vaatimisen sijasta haluaisin itse vanhempana ja opettajana pikemminkin rohkaista ja kannustaa. Tärkeintä on hyväksyä itsensä ja uskoa itseensä. Muista aina: sinä osaat, kelpaat, uskallat – onnistut varmasti!

Merja Halme-Karjalainen

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s