KIIRE LOPPUI

Kirjoitan tätä hengentuotetta kotona, sairaslomalla. Joskus tarvitaan muistutus siitä, että elämä on hyvin ohuen langan varassa. Koko alkusyksyn syyslomaan saakka päivät oli ohjelmoitu täyteen jos minkälaista menoa ja asioita, jotka piti saada tehtyä. Sitten eräänä aurinkoisena päivänä kaikki kiire loppui.

Monia asioita osaa arvostaa vasta sitten, kun niitä ei enää ole, hyvänä esimerkkinä terveys. Ihmismuisti on myös lyhyt. Muutaman kuukauden päästä olen todennäköisesti unohtanut kovat kokemukset ja mukana taas samassa oravanpyörässä. Toisaalta kaipaan työtä, toisaalta on helpotus joskus saada levähtää, unohtaa kiireet ja antaa aikaa itselle ja perheelle.

Ihmisen täytyy saada tuntea olevansa tarpeellinen. Monesti tämä toteutuu työn kautta. Tuntuu tosi epäreilulta, että vuosien opiskelun jälkeen ei koulutusta vastaavaa työtä löydy. Ihminen tuntee olevansa arvoton, tuntuu siltä, että kukaan ei tarvitse, kaipaa eikä arvosta. Näitä tunteita olen itsekin kokenut opetusalan pätkätyöläisenä. On kuitenkin paljon ihmisiä, jotka eivät käy töissä. Tällöin korostuu ihmissuhteiden merkitys, ihminen kaipaa erityisesti sitä, että on tärkeä toisille ihmisille. Siksi on hienoa, että Laanilassa opiskelijoilla on mahdollisuus tehdä vapaaehtoistyötä ja ilahduttaa yksinäisiä ihmisiä.

Mediassa on jo kauan rummutettu sitä, että työntekijöistä tulee pula, kun suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle. Nyt tuntuu siltä, että meitä on huijattu. Joillakin aloilla työntekijöitä todella tarvitaan lisää, toisaalla taas työntekijöitä irtisanotaan suurin joukoin. Kannattaa siis miettiä, mitä alaa lähtee opiskelemaan. Kalevassa kerrottiin arkeologista, joka ryhtyi opiskelemaan röntgenhoitajaksi, koska hoitoalalla on paremmat mahdollisuudet saada työtä ja parempi palkka.

Toisaalta työ saisi olla myös mielekästä, ei kannata lähteä opiskelemaan jotain alaa pelkästään rahan takia. Itse lähdin opiskelemaan biologiaa sen takia, koska olin kiinnostunut siitä aineesta kaikkein eniten. Jälkikäteen ajateltuna olisin voinut valita paremmin, en kuunnellut varoituksia siitä, kuinka vaikea biologian opettajan on saada töitä. Toisaalta viime vuodet ovat antaneet varmuuden siitä, että juuri tämä ala on minulle se oikea, tätä työtä haluan tehdä.

Työnhakijana vaaditaan suurta sinnikkyyttä, jotta saa jalkansa jonkin oven väliin ja saa sen ensimmäisen työpaikan. Pitäisi olla sekä hyvä koulutus, sopivan ikäinen (nuori) että riittävästi työkokemusta. Jos joutuu työttömäksi keski-ikäisenä, on hyvin vaikea enää löytää uutta työpaikkaa. Elämä tuntuu monesti haasteelliselta, työttömänä hakea töitä, sairaana odottaa toipumista ja opiskelijalla (ja opettajalla) lähteä aamulla kouluun (varsinkin kovalla pakkasella). Siitä kun päivä lähtee käyntiin, niin monesti huomaa, että kannatti herätä ja nähdä vaivaa.

Olen kuullut lapsieni monesti sanovan, että olisinpa sairas, ettei tarvitsisi lähteä kouluun. Niin, ehkä on mukavaa sairastaa muutama päivä peiton alla, mutta mietipä sitä, että joutuisit viettämään kotona kuukausia. Et voisi käydä harrastuksissa, nähdä kavereita etkä ajaa pyörällä, skootterilla tai autolla. Sairaana olemisesta voi olla joskus ”hyötyäkin”, saa uutta perspektiiviä elämään ja alkaa arvostaa enemmän omaa työtään tai opiskelupaikkaa ja muita ihmisiä.

Lopuksi viikon vitsi: Potilaalle piti tehdä aivojen siirto. Lääkäri selitti: – Miehen aivot maksavat 5000e ja naisen aivot 1000e. -Mistä johtuu noin suuri hintaero, ihmeteltiin. – Naisen aivoja on käytetty, mies selitti.

Paula Vuolo

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s