ELÄMÄN SUURIA VALINTOJA

Seitsemännellä luokalla jouduin ensimmäisen kerran elämässäni pohtimaan, mistä voisi olla hyötyä tulevaisuudessa, kun sain valita kuusi tuntia valinnaisaineita kahdeksannelle ja yhdeksännelle. Ykkösen piirtäminen ensisijaisen valintani kohdalle oli hyvin helppoa. Halusin ehdottomasti opiskella yhtä maailman kauneimmista kielistä – ranskaa. Suureksi surukseni opinto-ohjaajamme kuitenkin ilmoitti, että ranskan ryhmää ei perusteta, koska ranskan valinneita ei ollut tarpeeksi. No, ranskan varalle valitsemani saksa oli vähintään yhtä hyvä vaihtoehto, enkä malttanut odottaa, että saisin seuraavana syksynä opetella jälleen uutta vierasta kieltä.

Opetushallituksen mukaan kieltenopiskelu Suomessa on yksipuolistunut, ja vapaaehtoisia kielivalintoja tehdään aiempaa vähemmän. Vaikka kukaan ei voi kiistää englannin osaamisen merkitystä nykymaailmassa, toteavat tutkimukseen osallistuneet kieltenopettajat, että muiden vieraiden kielten osaamisen kirjo on kaventunut kymmenessä vuodessa liikaa. Siksi yritämme korostaa lukiossamme, miten tärkeää olisi tarttua tilaisuuteen ja opiskella ranskaa tai saksaa niin sanottuna ylimääräisenä kielenä.

Mikä voisi olla opettajasta ilahduttavampaa kuin huomata, että nuori on oivaltanut, että mitä useampia kieliä ihminen osaa, sitä avarampi on hänen maailmansa. Eikä haittaa ole siitäkään, että pohtii, mikä kieli tukee omaa tulevaa koulutusta ja työelämään sijoittumista. (Opettaja 38/2012)

Vuosien saatossa olen ajatellut, mikä onni oli, että kahdeksannen luokan saksan ryhmä tuolloisessa koulussani perustettiin, sillä kieliopintojen edistyessä mielessäni alkoi yhä vahvemmin kyteä ajatus siitä, että saksan kieli voisi tulevaisuudessa tuoda leivän pöytääni. Lopullisen kipinän sain kielikurssista, jonne pääsin lukion ykkösen jälkeen. Uusia haasteita pelkäämättömästä luonteestani huolimatta oli mahanpohjani kesäkuisena lähtöaamuna perhosia täynnä ja mietin, selviänkö varmasti vähäisellä kielitaidollani kohdekielisessä ympäristössä.

Mikä riemu olikaan huomata, että peruskielitaidon avulla sai ensimmäisestä päivästä lähtien solmittua uusia ystävyyssuhteita paikallisten nuorten kanssa. Tunnustettakoon, että olin myös hyvin onnekas, kun sain isäntäperheekseni perheen, jonka 4- ja 2-vuotiaita lapsia ei tuntunut häiritsevän lainkaan, että die Finnin teki välillä samoja perfektin apuverbivirheitä kuin he itse. Viesti kuitenkin välittyi, ja rohkeus puhumiseen kasvoi. Niinpä päätin hakea kirjoitusten jälkeen Oulun yliopistoon germaanista ja pohjoismaista filologiaa opiskelemaan.

Kahdeksan vuotta eri kouluasteilla työskenneltyäni toi haikara meille pienen pojanvintiön. Tunsin välillä huonoa omaatuntoa, että suurimman osan vuorokaudesta tein töitä ja pikku miestämme hoitivat tarhantädit. Siksi aloin viime keväänä kypsytellä ajatusta vuorotteluvapaasta, jotta saisin olla aamusta iltaan osa elämäni tärkeimmän ihmisen arkea. Jokaisesta päivästä – myös kiukun tullessa uhmaikäisen luo pyytämättä kylään – olen nauttinut ja voinut ajatella, että tein oikean päätöksen, kun valitsin kotiäitiyden työn sijaan muutamaksi kuukaudeksi tästä lukuvuodesta.

Millaisia valintoja sinä olet tehnyt tälle lukuvuodelle?

Nina Salmela

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s