TYÖ TEKIJÄÄNSÄ KIITTÄÄ

Edellisen blogikirjoittajan teksti herätti minut pohtimaan sitä, mitä kaikkea muutakin opettajan työ antaa kuin vain kuukausittaisen palkkapussin. Toki on rehellisyyden nimessä todettava, että työ myös ottaa tekijältään. Onnistumiset työtehtävissä antavat voimaa tulevan työn eteenpäin viemiseen ja lisäävät oman työn merkityksellisyyttä. Elämän haastavissa hetkissä ystävillä on merkitystä ja arvoa kuuntelijana ja tukijana, mutta iso merkitys on myös sillä, että arki soljuu työssä tai opinnoissa aikataulutetulla tavalla eteenpäin. Kuuleehan sitä sanottavan, että rutiinit pitävät kiinni arjessa ja vievät sitä eteenpäin silloinkin, kun muuten asiat eivät välttämättä kauheasti jaksa innostaa. Useimmat opettajat pystyvät opetustyönsä ohella hyödyntämään myös omaa elämänkokemustaan. Ryhmänohjaajana on ollut ilo huomata, että opiskelijan huolien kuunteleminen ja hänen kanssaan asioista keskusteleminen tuottaa ainakin toisinaan hedelmää.

Muutaman vuoden takaa muistan tilanteen, jossa erään oppitunnin jälkeen kaksi tyttöä tuskaili minulle yhden, jos toisenkin tehtävän kasautumista ja rästiin jääneitä tehtäviään. Ja lopulta he itsekin epäilivät, ettei heistä taida tulla ylioppilaita. Aloitin kysymällä, mitä he itse haluavat. Kysyin myös, kannattaako antaa periksi tässä vaiheessa, kun on jo toinen vuosi lukiossa menossa. Onko seuraavalla kerralla haasteiden edessä entistä helpompaa luovuttaa, antaa periksi, jos on tehnyt niin jo aiemminkin. Toki minulle oli jo ehtinyt muodostua käsitys, että melko vähällä työnteolla tytöt olivat opiskeluista siihen asti selvinneet. Kannustin heitä ottamaan yhden asian kerrallaan ja huolehtimaan kunkin tehtävän ajallaan loppuun. Aika ajoin jututin näitä tyttöjä ja kysyin, miten on mennyt, ja ovatko onnistuneet huolehtimaan työt ajallaan. Halusin positiivisella tavalla hiukan herätellä sen suhteen, etteivät he vaan jättäisi leikkiä liian helposti kesken. Aikanaan sitten koitti tytöilläkin päivä, jolloin he saivat valkolakin painaa päähänsä. Siinä hetkessä koin opettajana itsekin erityistä tyytyväisyyttä. Loppujen lopuksi nuoren kuunteleminen ja muutama kannustava sana sopivaan hetkeen kantaa mukavasti eteenpäin. Toki tiedostan olevani itse ihmisenä varmaankin sieltä jäyhemmästä päästä. Toivon kuitenkin, että mahdollisimman moni opiskelija löytäisi meidänkin talosta sen aikuisen, jolle voi tarpeen mukaan huolistaan puhua.

Onhan sieltä luokan edestä opettajana hyvinkin palkitsevaa huomata opiskelijan itse heränneen tilanteeseen, että töitä on tehtävä selviytyäkseen kyseisestä kurssista kunnialla. Muistan vielä vuosienkin jälkeen oman äitini napakan toteamuksen ns. vasemmalla kädellä hoidetun tekemisen jälkeen – ”Jos jotain teet, niin tee se kunnolla”. Kyllä nuo äidin sanat ihan hyvin käyvät edelleen yhdeksi ohjenuoraksi työn tekemiseen kenelle hyvänsä meistä, niin opiskelijalle kuin opettajallekin.

Olen varma, että opiskelija itsekin melko pian huomaa työnsä kantavan hedelmää menestyksen muodossa, mutta aivan yhtälailla hyvänolontunteena, kun onnistuu saavuttamaan jotain omalla työllään. Ainakin itse muistan omista opinnoista sen, kuinka palkitsevaa oli jonkun haastavan tehtävän ratkaiseminen. Se, että asioiden eteen joutuu ponnistelemaan, lisää paitsi omaa onnistumisen ilon tunnetta ja luottamusta omiin taitoihin, mutta myös oman työn arvostusta.

Jarkko Himanka

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s