MUISTIJÄLKIÄ JA OPPIMISEN ILOA

Tokaluokkalainen tömistää jalkoja lattiaan, lyö käsiä polviin ja napsuttaa sormiaan. Hän komppaa rytmiä ja laulaa ”Oli hepokatti maantiellä poikittain jala jallai jala jala vei…”

Päivällä oli ollut musiikin tunti. Sen hyvä tunnelma kantoi kotiin saakka. Läksynteko sujui hymyssä suin. Kuuntelimme kappaletta myös youtubesta. Kotikirjastosta löytyi laulun nuotit ja sanat, joita tapailimme pianon ääressä.

*****

Kuljen koulun käytävää. Moikkaan yläasteen oppilaita. ”Miks sulla ei oo tänään pinkkiä paitaa?” poika kysyy. ”No siks, kun tänään on harmaapaitapäivä”, vastaan. ”Ooksä joku himotreenaaja?” kuuluu seuraava hyväntahtoinen kysymys.

Poika oli ilmiselvästi kuunnellut päivänavaustani pari viikkoa aikaisemmin. Kerroin tuolloin huippukokemuksestani, elämäni ensimmäisestä maratonjuoksusta. Hymyilytti ajatella, mitä muuta pojalle oli ehkä jäänyt mieleen aamusaarnastani.

*****

Istun koulumme 55-vuotisjuhlassa. Juhla syntyi seniorien aloitteesta. Juhlan ohjelmasta ja päivän keskusteluista välittyi tuokiokuvia ja ystävyyttä, jotka olivat kantaneet läpi vuosikymmenten.

Seniorien koulumuistoista kirkkaimmat taisivat liittyä monipuoliseen kerhotoimintaan ja vuosiluokan tuplaamisiin. Laulaessamme maakuntalaulun säettä ”tulevaisten toivojen kallis maa” huomasin saaneeni koulunpitoon rauhoittavaa perspektiiviä.

Juhlassa kuulin sanaparin ”rakas koulu”. Sellaiseen, jota voi puhutella rakkaaksi, täytyy
olla erityinen suhde. Se on koskettanut, jättänyt jäljen.

*****

Rakas koulu. Koulu on yksi jokapäiväisistä sanoistamme, jonka merkitys on ajan kuluessa muuttunut. Kreikan skhole tarkoitti joutilaisuutta, vapaa-aikaa, jolloin vapailla miehillä oli mahdollisuus keskustella, omistautua henkisille asioille ja laajentaa tietämystään.

Harvalle meistä koulu tarkoittaa vapaa-aikaa. Paremmin koulu on joutilaisuuden vastakohta, jota leimaavat määräykset, velvoitteet ja tulosvastuu. Moni ajattelee oppimisen enemmän kärsimyksenä kuin nautintona.

Entä jos palaamme skholen alkuperäiseen merkitykseen? Silloin oivallamme, että joutilaisuus ei tarkoita laiskottelua, vaan uusien asioiden opiskelua ja ideoiden kehittelyä. Joutilaisuus on tilaa luovalle tutkimiselle ja rauhalliselle miettimiselle. Oivallamme myös, että ihmisen todellisuus ja tarpeet ovat ensisijaisia, instituutiot, opetussuunnitelmat ja opetuksen järjestämisen tavat toissijaisia.

Opiskeluaika on nykyään jokaisen ulottuvilla oleva ainutlaatuinen tilaisuus omistaa aikansa kaikkein tärkeimpään: keskusteluun, oppimiseen, sivistymiseen ja ihmisenä kasvamiseen. Meidän koulun aikuisten jalo tehtävä on sekä suostua mukaan tähän tärkeimpään että varata sille riittävät edellytykset. Niistä olennaisimmat ovat avoin, hengittävä tila ja aika. Luova ajattelu ja sivistys vaativat kypsyttelyä, aikaa sekä leikkimieltä.

Meidän asenteemme ja tekomme ratkaisevat, millaisen jäljen koulu jättää tämän päivän opiskelijoihin. Toivon, että se on iloisen työnteon jälki. Kokemus hetkistä, jolloin oppiminen oli nautinnollinen seikkailu. Muistijälki hetkistä, jolloin löydettiin yhdessä jotain uutta ja merkityksellistä.

*****

Tämä on ensimmäinen kirjoitus oululaisen Laanilan lukion henkilökunnan blogiin. Luvassa on elämän ilmiöiden ajankohtaista, henkilökohtaista ja luovaa tarkastelua. Useimmat kirjoitukset ammentavat tavalla tai toisella kasvatuksen ja koulutuksen maaperästä. Kirjoituksia on luvassa yksi viikkoa kohti syyskuusta 2012 toukokuulle 2013, ehkä kauemmaskin.

Tervetuloa kirjoittamaan, lukemaan ja kommentoimaan. Tervetuloa innostumaan ja näkemään asioita uusin silmin.

Timo Kärkkäinen

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s